MIHIN tarvitaan ns. SUUR LIITTOA (SAK STK)

Tiedotusvälineissä on annettu ymmärtää, että vastavoimaksi EK lle tarvitaan suurliittoa.Ajatus huolestuttaa. Miksi pitää olla vastavoimia. Miksi ei voida nähdä, että olemme samassa veneessä.

Suomessa oli 2013 lakkoja 139, joista laittomia 125. Näissä työtaisteluissa menetettiin n. 25000 työpäivää. Kun ajattelemme, että työpaivän hinta olisi 300 + jalostusarvo 2.5 + alv, saadaan noin kymmenen miljoonan € tuhlaus. Onko meillä ihan oikeasti tähän varaa.

Kun vielä mietitään että paljonko tarvitaan työtä että tämä saadaan kurottua takaisin. Tulemme seuraavanlaiseen laskelmaan. Yritys tuottaa 10% kun kymmen miljoonaa on tavoite tarvitaan 100 mij. liikevaihto että olemme +/- 0 tilanteessa.  Samaan aikaan Ruotsissa, joka on kilpailijamaa, on ollut v. 2013 yhdeksän lakkoa joista yksi laiton. 2010-2012 ei ole ollut yhtään lakkoa.

Suomessa käytetään yhteiskunnan kannalta tärkeitä avainalojen lakkoja jonkun yksilöiden ristiriitojen ratkaisuun. Tämä on huolestuttava kehitys suunta. Varsinkin kun AY pomon ensimmäinen ajatus on, että kyllä SAK kin osaa riidellä.

Vielä kyseenalaisemmaksi ajatus vastavoimasta tulee kun tiedämme että Suomessa melkein 99% työllistävistä yrityksistä on alle 50 henkeä työllistäviä. Siis tarvitaanko vastavoima 0,2 % yrityksille jotka ovat ns. isoja yrityksiä, joita on 2013 tilaston mukaan vajaa 600 kpl. Trendin mukaan niitä on yhä vähemmän ja niistäkin monia ollaan myymässä kasvottomaan omistukseen.

Jos viisikymmentä henkeä ja vähemmän on SAK kannalta jo niin iso yritys että sille pitää olla vastavoima, olen todella ihmeissäni. Tiedän että tällaisia yrityksiä johtaa suurelta osin perustajat tai lähipiirit. He ovat valmiita ponnistelemaan jopa yli voimien että yritys menestyy. Paikallinen sopiminen on suuremmaksi osaksi arkipäivää jo nyt. Vaikeutena usein on, että jos joudutaan kyselemään liitosta, keskustelu jäykistyy välittömästi, ja sopijat eivät uskalla sopia mistään. Kun työpaikalla on avoin toiminta ympäristö, riittää kun liitot sopivat suuret linjat, jokaisessa yrityksessä useimmiten pystytään sopimaan tilanne sopimukset.

Olen huolestunut siitä että rakkaassa kotimaassa tärkeää on vain pitää kiinni saavutetuista eduista, aivan kuin ne olisivat automaattisesti meille kuuluvia. Jos näiden etujen hintana on että edelleen lainataan 4-7 miljardia lisää velkaa niin emmekö me petä itseämme kuin hölmöläiset.

Toivon hartaasti että tavoitteet tukisivat toimintaa kehittäviin ja eteenpäin vieviin asioihin painottuen, eikä vastakkainasetteluun keskittyen.

Tapsa

yritystoiminnan kehittämisestä kiinnostunut

mentori/yrityskummi

Omistajanvaihdos – sukupolvenvaihdos asiaa ja vähän muutakin

Kun 1980 vuosikymmenen alkupuolella jouduin tilanteeseen että omat taidot, eikä osaaminen riittänyt talousasioissa eikä henkilöstöhallinnossa, lähdin opiskelemaan business osaamisen perusteita. Siloiseen elämäntilanteeseen ainut mahdollisuus oli etäopiskelu yhdistettynä lähiopetuspäiviin, ja tieni johdatti Markkinointi Instituuttiin.

Kuusi vuotta erilaisia kokonaisuuksia sain hankittua talousosaamisen perussanaston ja erilaisia laskentajärjestelmiä joita eri ystävien kanssa testattiin monenlaisissa kehyksissä. Oppiminen on erikoinen juttu. Kun oppii asioiden hahmottamista, oppii huomaamaan kuinka vähän itse asiassa tietääkään. Samalla tiedonjanoon tulee riippuvuus, sitä täytyy saada lisää.

Usein keskusteltiin liikeystävien kanssa markkinointiin ja talouteen liittyvistä epävarmuuksista ja sammalla opin mitä erilaisimpia talouskombinaatioita. Voisin jopa sanoa että yrityskummiuteni ja mentorointini juontaa juurensa näihin keskusteluihin, eli opin kavereiden vaikeuksista ja epävarmuuksista. Ystäväni kertoi omalle ystävälleen ja sitten pohdimme hänenkin juttuja. Tietenkin omassa yrityksessänikin oli ihan riittävästi erilaisia haasteita.

Tämän päivän yrityskummius sisältää mitä erilaisimpia haasteita. Yksi mielenkiintoisemmista on omistajanvaihdos ja sukupolvenvaihdos asiat. Varsinkin jos yritys on ollut suuri osa luopujan elämää ja on tullut luopumisen aika niin kokemuksesta tiedän sanoa että tähän hommaan tulisi ottaa aikaa, ja useimmiten aika tarkoittaa useampia vuosia, varsinkin jos yritys omistaa muutakin kuin velkaa.

Luopuminen on ns. henkinen luopuminen ja tekninen luopuminen, ja usein tämä yhtälö ei kohtaa. Teknisesti yrityksen arvon pystyy määrittämään nykyisillä laskentamenetelmillä varsin helposti, mutta ns. know-how ja sen määrittäminen onkin vaikeampi juttu. Usein pitkään omistanut yrittäjä näkee tämän osan ehkä yläkanttiin kun on kysymyksessä elämäntyönsä hinnoittelu.

Perustavan laatuinen virhearviointi on, että yrittäjä on jättänyt luopumisen sellaisella ajatuksella, että luopumisen hinta samalla tulevaisuuden eläke. Varsinaiset eläkemaksut on jäänyt minimiin???. Se on varsinainen järkytys kun huomaa että yrityksestä saatu hinta ei vastaa odotusta ja virallinen eläkeyhtiön maksama eläke on surkean pieni.

Kysellessäni yrittäjäystävältäni Lasse Gerstgivarsilta yrittäjien eläkeasiasta hän oli sitä mieltä että varsin vähän on eduskunnassa tietämystä yleensäkään yrittäjien asioista. Kauniita puheita pidetään mutta käytännössä teot on jotain muuta. Yrittäjän on oltava omatoiminen, lainsäädäntöteitse ei ole tulossa helpotusta vielä moniin vuosiin jos koskaan. Ainahan on mahdollista sijoittaa oman eläketurvansa varalle, mutta se onkin sitten uusi juttu. Voisi jopa antaa vinkin eläkevakuutusyhtiöille. Löytyykö pystyykö luomaan sellaisen instrumentin jolla tämä asian voisi korjata.

Tapsa

Yrityskummi/aluekummi

Suullinen sopimus ei ole sopimus (ellei sitä pystytä toteennäyttämään)

Pohjanmaalla on totuttu sanontaan, että miehen sana pitää. Se onkin ollut kätevä ja yksinkertainen tapa hoitaa asioita.

Tänään vuonna elokuussa 2014 tämä saattaa pitää paikkansa vielä henkilöiden kahdenvälisissä sopimuksissa.

Mutta kun asia on kolmen tai neljänvälinen, asia onkin paljon mutkallisempi. Mitä tarkoitan kolmen ja neljän välisellä.

Kun yrittäjä sopii toisen yrittäjän kanssa jotain, asia on kolmen tai neljän välinen, lain edessä yritykset ovat juridisia henkilöitä. Henkilöt edustavat yritystään ja yrityshenkilön nimiin saatetaan tehdä (suullisia) sopimuksia, joiden toteennäyttäminen voi muodostua ongelmalliseksi. Esimerkiksi jos sopijapuoli ei ole enää yrityksessä työsuhteessa. Seuraava henkilö ei sitten tunnistakaan sopimusta, ja se saattaa olla yritykselle jopa epäedullinen, näin ollen on jopa houkuttelevaa luistaa sopimuksesta.

Näin ollen mielestäni suullinen sopimus ei voi olla sopimus. Sellainen sopimus joka ei velvoita osapuolia vastaamaan sopimuksesta kaikissa tilanteissa ei voi olla sopimus. Mieti aina mitä velvoitteita tämä sopimus edellyttää sinulta, kuka vastaa niistä jos toinen osapuoli, ei joko muista, tai on menettänyt valtuudet toteuttaa sopimusta.

Tästä seuraa että jos kirjallinen sopimus on ainut todellinen sopimus, tulisi yrittäjän aina kaikissa tilanteissa tehdä kirjallinen sopimus, varsinkin jos sopimus edellyttää taloudellisia panostuksia.

Jos toinen osapuoli ei pidä kirjallista sopimusta järkevänä tai tarpeellisena, turhaa vaivaa vaativana, jos kirjallista sopimusta ei ehditä juuri nyt tekemään, tai joku muu selitys tuntuu ajavan kirjallisen sopimuksen edelle, kannattaa miettiä kaksi kertaa toimintaan ryhtymistä, ennen kuin sopimus on kirjallisessa muodossa.

Tämän asian jos olisin vuosien varrella sisäistänyt, olisi monta markkaa ja euroa säästynyt. Samalla olisi valtava määrä energiaa voitu kohdistaa eteenpäin vieviin asioihin.

Erään kerran tällaista sopimuspaperia tehdessämme juristiystäväni sanoi, että tämä tehdään siksi, ettei tätä tarvitse tulvaisuudessa koskaan kaivaa esiin.

Siispä kun teet sopimuksia, varsinkin taloudellisia seuraamuksia vaativia, tee se aina KIRJALLISENA.

 

Tapsa

yrityskummi

Sanomisen vapaus

Itselleni itsenäisyyspäivän ohjelma oli koskettava. Ei voi olla ajattelematta että presidentin puolison Jennin kädenjälki näkyi voimallisesti illan ohjelmasta. Tekstit sekä lauluin että puhutuin sanoin kertoivat että Suomessa on taitavia tunteen ja tunneilmaston tulkitsijoita. Se että näistä voi luoda tällaisen kokonaisuuden, on myös lahja, nämä on niitä Suomen jalokiviä.

Se että television välityksellä juhla saa monenlaisia muotoja, esim. ns. pukujuhlan ei oikeastaan nosta tunteita puolesta eikä vastaan. Tämä osa juhlasta on varmaan osalle kansasta merkityksellinen, hyvä niin. Tämä ei kuitenkaan koskaan voi peittää itsenäisyyden juhlaa allensa. Se, että nuori ei osaa sanoa mitä itsenäisyys hänelle merkitsee, kertoo paljon ajasta. Se kertoo kodin arvoista, kuinka tärkeänä tätä asiaa on kodissa pidetty. Se kertoo koulun ilmapiiristä, siitä mitä koulu kertoo itsenäisyydestä. Se kertoo vapaudesta kun voimme olla mitä mieltä vaan asiasta. Se kertoo oikeasti siitä että meillä on vaurautta olla jotain mieltä. Tällä tarkoitan, että kun hajotetaan paikkoja, mielenilmaisun kaapuun verhottuna, saadaan sakkolappu. Ei lähetetä vankileirille. Sekin on vapaan yhteiskunnan suoma oikeus.

Mistä se sitten kertoo että pitää purkaa energiaansa ei toivotulla tavalla. Yleensä se on merkki jonkin asteisesta pahasta olosta. Ollaan tyytymättömiä omiin aikaansaannoksiin, mielellään nähdään että kaikkeen on syy jossakin muussa kuin itsessä. Erikseen ovat ns. agitaattorit joille on tärkeätä saada johdattaa harkintaan pystymättömiä kaikenlaisiin tekoihin joita sitten kadutaan joko julkisesti tai ainakin mielessä. Ajattelen että ajattelun ja tekojen alinta ilmentymää on tarkoitukseton hajottaminen ja pahoinpiteleminen, siihen kykenee aika pienellä ä.o:llä. Myös heille on tämä vapaa suomi mahdollisuus.

Tapasin joitakin aikoja taaksepäin henkilön jota olen aina ihaillut. Ennen kaikkea hänen oivallisen kyvyn huomata asioita ja löytää asioista se oleellisen. Hänellä on taitava kyky sanoa nopeasti kommentteja kun minä vasta mietin sanomisen sisältöä. Yllättävää oli kun hän kertoi että tietää itsekin tämän kyvyn, ja kokee sen aika ajoin hankalaksi. Se antaa hänestä omasta mielestään hänestä vääränlaisen kuvan. Hän jopa toivoi että ei olisi niin nopea sanoissaan. Hänellä on vaikeuksia pidätellä itseään, ettei olisi ensimmäisenä lausumassa näkemyksiään.

Mietin, että monenlaiset asiat harmittavat ja kiukuttavat ihmisiä, monet ovat kyenneet harmistuksen pitämään aisoissa. On monen laista harmistusta mutta kyetä nähdä läheisessä jotain todella kaunista ja hienoa ja saada siitä itselle energiaa hyviin tekoihin on taitolaji. Tämä on tavoittelemisen arvoinen ominaisuus.

Näin joulun aikana kuulostelemme läheistemme toivomuksia. Mietimme, että tuo olisi kiva juttu, kun se sitten saadaan, niin sen hohto katoaa tosi nopeasti, voisi jopa sanoa liian nopeasti. Kun tulee ikää tietää että todelliset fiilingit tulevat muista asioista kuin tavaroista jotka nekin ovat joskus jopa mukavia.

Yksi itselleni mieluisa lahja on kirja. Kirjan vaikutus monesti on jopa vuosisatoja. Laulujen runot kertovat monesti syvälle menevää tunnetta. Tämä todisti itsenäisyyspäivän juhlaspektaakkeli. Tämä itsenäisyyspäivän juhla jäi lähtemättömästi mieleeni. Toivon kaikille ystävilleni ja läheisilleni sekä suomen koko kansalle että jokainen löytäisi merkityksensä tälle elämälle.

Toivotan siunattua ja rauhaisaa joulun aikaa teille jokaiselle.

Tapsa yrityskummi

MITÄ TULISI TEHDÄ?

Tämän päivän kysymys, mitä tulisi tehdä? monen ministerin mielessä, monen kuntapäättäjän mielessä, mutta myös, monen yrittäjän mielessä.

Koko asia kilpistyy yhteen asiaan RAHAAN.

Helpohko tapa on säästää. Leikataan kuluja. Ongelma vain on että, samalla saatetaan leikata kasvun avaimet. Voiko peruuttamista tapahtua hallitusti, eli siten kun on rakennettu. Peruutetaan samassa järjestyksessä kun on rakennettu.

Miten ja mistä tulisi aloittaa. Päätökset on tehty ylätasolla, eli hallituksessa, kunnanvaltuustoissa, ja toimeenpano elimissä, eli virkamiestasolla. Usein, kun on päätetty erilaisia asioita, päätös on koskenut erilaisia kansanryhmiä. Onko päätös koskenut jalkapalloilijoita, vai jalkapallofaneja, vai päättämään pyrkiviä ehdokkaita. Onko päätös koskenut kouluasioita, eli koululaisia ja heidän vanhempiaan, vai oikeasti päättämään pyrkineitä ehdokkaita.

Miksi päätökset ovat niin vaikeita. Peruuttaminen koskee aina viimekädessä henkilöitä ja ennen kaikkea päättäjiä jotka ovat luvanneet jotain, vaikka mandaattia luvata ei ole. Muuta kuin siinä tapauksessa että yhteiskunnalla on varaa siihen mitä on luvattu. Kun käydään erilaisia vaaleja, tullakseen valituksi ehdokkaan tulee vakuuttavasti luvata asioita. Sellainen edustaja joka sanoo että ajan asiaa, mutta se edellyttää että tällaisiin toiveisiin on varaa ei useinkaan tule valituksi.

Joku kirjoitti yleisönosastossa että kaupungin palkkalistoilla olevista puolet pois. Samassa lehdessä oli valitus että ei saada palvelua kun ei ole henkilöitä. Jokainen tietää että toiveiden välillä on melkoinen ristiriita.

Tällä hetkellä noin puolet henkilöistä eli työssäkäyvistä maksaa yhteiskunnan hyvinvoinnin laskun. Kun ottaa yritykset jotka oikeasti tuo sitä rahaa (vientituloja) joka pystyy ylläpitämään kasvua ja hyvinvointia ollaan oikeasti huolestuttavalla tasolla.

Taas käydään palkkaneuvotteluja, tuntuu että tosiasiat eivät yllä neuvottelukabinetteihin.

Eli olemme tosissamme huolissamme miten tämän meidän hyvinvoinnin käy.

Yrityskummit on henkilöryhmä joka aidosti kantaa huolta yritystemme menestymisestä. Yrityskummi toiminta on yrittäjälle maksutonta, mutta ylläpitääksemme tätä toimintaa me tarvitsemme tukea. Tämä tuki tulee varmasti takaisin yhteiskunnalle, kaksikymmenkertaisena kuten yksi ystävämme keskusteluissamme toivoi. Nyt vain täytyisi nähdä tämän toiminnan edullisuus. yli 1000 yrityskummi on yritystoiminnan kehittämisen vaalijoina.  Toiminta on yrittäjälle maksutonta mutta toiminnan ylläpitäminen hallitusti ei.

Haluaisin sanoa että tämän tukitoiminnan kautta syntyy ja säästyy niitä kaivattuja työpaikkoja, kuinka paljon, en tiedä lukua, mutta tiedän että useita kymmeniä ehkä satoja?.

Tapsan Tarinat

Tapsa

 

 

Tämä voisi olla mahdollisuus

Ajatuksia Vaasan Triangellin 10 vuosijuhlaan

(Triangeli on väline jolla autetaan nuoria ja vähän vanhempiakin uusille raiteille.)

Arvoisa ministeri, hyvät ystävät.

Kymmenen vuotta, ei ole pitkä aika, näin jälkikäteen,

kun ajattelee mopopoikaa joka odottaa ajokortti ikää, 1/2 vuotta on iäisyys.

Muistan kun jossain käytävällä tuolla kerroksilla leikattiin nauhaa Triangelin avaamisen merkiksi.

Odotukset olivat kovia, toiminnan ohjeistukset tuntuivat tällaiselta asiaan vihkiytymättömältä ”munkkilatinalta”, ainakin niissä työryhmissä joissa olin mukana, mutta Triangeli vain lähti käyntiin kiitos innokkaiden ja sitkeiden puurtajien.  Onneksi olkoon vaan teille kaikille.

Kaksikymmentä vuotta sitten oli jo nähtävissä että osa porukasta tulee syrjäytymään. Erilaisia toimenpiteitä olemme tehneet, ei ehkä riittävästi, virheitäkin on varmaan tehty, usein vaan on niin että sen virheen pystyy huomaan vasta jälkikäteen, se vaan kuuluu elämään.

Yrityselämä on yksi eikä varmaan vähäisin vaikuttava taho jota kautta tämän päivän nuori voi löytää tarkoituksen elämään.

Usein kuvittelemme että raha on avain monenlaisiin ongelmiin, se on hyvä apu mutta TIETO, on avain.  Vaikeus usein on mikä on relevanttia tietoa. Ja mikä on sellaista tietoa minkä voi muuttaa pääomaksi.  Tieto ei ole oppiarvo, tieto on keino ratkaista erilaisia asioita ja tilanteita. Tietoa on yksipuolisesti pidetty tutkintoon johtavana, ja siitä on tullut yhteiskunnan mantra. On paljon asioita joita pystyy tekemään ilman että siitä täytyy olla tutkinto. Jopa työelämässäkin.

Tämän päivän Suomessa tieto on kaikkien ulottuvilla. Kaikki se mikä estää tiedon ja sen hyödyntämisen oppimisen on huomisen iso ongelma. Siihen asiaan täytyisi löytää viisasten kivet.

Presidentti Niinistö julkisti työryhmänsä ajatuksia syrjäytymisen ehkäisemiseen, siellä oli paljon hyvää.  Kun lueskelin kommentteja asian tiimoilta tuli eittämättä mieleen monista niistä että monien mielestä ns. pienillä asioilla ei ole merkitystä, uskon kuitenkin vielä että NORSU SYÖDÄÄN edelleen paloina.

Näiden 50000 tuhannen osalta teemme jälkihoitoa jolla pystytään korjaamaan jo tapahtunutta, siellä on vielä paljon tehtävää ja mahdollisuuksia, tiedän että syrjäytyminen ei ole joku rajapyykki, se on olotila joka on mahdollista muuttaa, tosin en ole varma että on yhtä lukkoon lyötyä käsitettä että tämä on syrjäytymistä, tämä ei, joillekin syrjäytyminen ei toivottava elämäntilanne, toisille se on  normaalia elämää.

Suomen viisaat on lausunut ajatuksiaan Niinistön paperista.  Toisille se on keskiluokan hyssyttelyä, toiset näkee siinä mahdollisuuden. Toisten mielestä täytyisi puuttua rakenteisiin, miltä kuulostaisi, opelle lisää valtaa puuttua, yksityisyydensuojan purkua osittain, työmarkkinatoimintaan joustoa, näillä ajatuksilla saisimme jo puolet Suomen päättävää eliittiä takajaloilleen. Sanoisin niille jotka haluavat että puuttaan rakenteisiin sanoisivat miten ja mihin rakenteisiin. Se olisi jo paljon.

Hurskaita lupauksia, puheita, ja vähän tekoja. Nyt olisi tekojen aika, nyt olisi aika päättää.

Yrittäjän kommenttipuheenvuoro

1)     Yrittäjänä 4 vuosikymmentä

palkannut kymmeniä henkilöitä

2)      Mitä olisit valmismaksamaan itsellesi palkkaa.

jos sinä olisit palkkaamassa. Täytyy muistaa että tuotoksesi

tulisi pystyä myymäänkin

3)     Kuinka kauan olisit valmis tekemään palkatta työtä

-        itse tein n. 10 vuotta merkittävästi pienemmällä palkalla kun meillä

parhaiten pakattu.

4)     PK – yritykset tuottavat mm. Vaasan verotuloista 60%.

5)     Näillä tuloilla hoidetaan koulutusta, terveydenhuoltoa, jne

6)     Kysymys on pärjäämisestä,

 

Tapsan Tarinat

yritysmentori

 

Onko hyvinvointivaltio Eurooppalaisen elämäntavan uhka

Kesällä on ollut aikaa lukea monenlaisia kirjoituksia. Asiallisia ja kesälomalööppejä.

Hesarin kolumnisti kirjoitti, saako maahanmuuttaja nostaa kissan pöydälle. Erittäin hyvä kirjoitus. tuntuu vain erikoiselta että suomalaisille täytyy tulla muulta kertomaan, että suurin uhka on ALKOHOLI.

Kohta tulee luokituslaitos keromaan, että päättämättömyys on syy siihen kun AAA luokitus muuttuu.

Onko niin, kun hyvinvointi lisääntyy, ja olemme päässeet tietyn kynnyksen yli, niin se sitoo kädet tehdä epämiellyttäviä päätöksiä.

Onko laajapohjainen hallitus sittenkin liian monen erilaisen tavoitteen sumppu, eli se ei löydä yhteisiä esiintuloja joiden takana kaikki voisivat olla.

Suomessa on aina tiedetty, alkoholi ei tuo mitään hyvää. Joku sanoo verotuloja. Kun otetaan pois siitä aiheutuvat terveysmenot, niin taitaa olla kalliisti ostettuja veromarkkoja.

Sosiaaliturva joka on hyvä ja erinomainen asia on alannut sotimaan itseään vastaan. On monenlaisia tuloloukkuja. Ei kannattaisi mennä töihin kun kotona olemalla saa enemmän käteen erilaisten tukien kautta. Tämä ei ole henkilöiden syy jotka tällaiseen loukkuun ovat menneet. Järjestelmän tulisi muuttaa ja luopua liian monenkirjavasta tuliviidakosta.

Olemmeko kasvattaneet ns. työttömien sukupolvia jotka eivät ole edes oppineet mitä säännöllinen työ tarkoittaa. He ovat sopeutuneet kuluttamaan sen mitä luukulta saa. Suomella vaan ei ole varaa tällaisten ”elämäntapaintiaanien” armeijaan.

Jokaisesta ikäluokasta uhkaa syrjäytyä tietty prosentti nuoria. Yhteiskunnan keinot ovat samat kun ne olivat 30 vuotta sitten.

Esim. sosiaalisen työn työpaikkoja ei juurikaan auteta toimimaan, kun se ei tuo mukavia otsikoita. Esim. Vaasan Jupiterin työ taistelee jatkuvasti taloudellisesta toimeentulostaan. Asiakkaat kertovat Jupiterista erittäin positiivisia asioita. On saatu poikki huumesekoilut. Ollaan löydetty tie itsenäiseen elämään ja monia hienoja tarinoita. Tämä vaatii sinnikästä työtä. Tiedän ja uskon,  tähän työhön tulee olla kutsumus, ei sitä muuten jaksaisi. Voimia vaan, hienoon työhön.  Jos tiedät keinon miten tätä työtä voisi auttaa niin kerro se.

Kun yhteiskunnassa opitaan laskemaan, niin uskon että aikaisen vaikuttamisen työhön tullaan panostamaan huomattavasti enemmän kun nyt. Pitkällä janalla se tuo varmasti enemmän säästöjä kun osaamme arvatakaan.

Nyt ministeriöt sammuttavat pikkupaloja, mutta se on loputonta työtä. Katsoisin että sisäministerin tulisi ottaa rivakampi ote tähän työhön ja tehdä pidempiaikainen selvitymisstrategia joka sitten ihan oikeasti lähdettäisiin toteuttamaan.

 

Nyt on vuosia toitotettu että yrityksen tärkein tavoite on tehdä tuottoa sijoitetulle pääomalle. Tuntuu että tämä ahneuden laskentajärjestelmä ei tuo pitkällä aikavälillä sitä hyvää jota hyvinvointiyhteiskunta tarvitsee. Pörssi on kuin ”tulitikkuaski” lapsen kädessä. Niin liukkaasti raha ei ole liikkunut koskaan kun se nyt liikkuu. Katsoisin että tulisi laatia laki joka estää vallattoman rahansiirron maasta, sen edellyttää jo yhteiskuntajärjestyksen ylläpitäminen. Näyttää siltä että ihmisen ahneus on sitä luokkaa että erittäin fiksutkin henkilöt toimivat omaa yhteiskuntaa vastaan viemällä rahaansa veroparatiisi maihin. Jopa yhteiskunnan omat pääomat majoittuvat siellä, kuten olemme uutisista kuulleet.

Nyt olisi meidän ikäluokan aika tehdä ”talvisodan ihme”.

 Voisiko olla mielenkiintoista että yrityksiin luotaisiin sellaisia matalan tuottavuuden työpaikkoja. Nämä voisivat olla selkeästi tuettuja, ja samalla lailla kuin ympäristöasiat ajettiin kilpailuvalteiksi, tulisi tällainen toiminta ns. vihreäksi linjaksi, tai ehkä keltaiseksi linjaksi. Näihin tehtäisiin sertifikaatit eli ”iso 9999” tms.

Me olemme hyviä tunnistamaan ongelmia, mutta kun tulisi tehdä toimenpiteitä, niin siinä tämä yhteiskunta on ollut aika saamaton, ainakin viimeaikoina.

Suomi on liian pieni yhteiskunta jotta meillä olisi varaa tuhansiin pudokkaisiin.

Olen myös miettinyt mistä johtuu että mielenterveysasiat ovat yhä lisääntyvä juttu. Onko niin että olemme niin vauras yhteiskunta jossa varaa medikalisoida sellaisetkin jutut joissa olisi toisenlainen mukana eläminen, tuki aikuistumiseen jne. paikallaan.  Tulisiko jonkinlainen tukitoiminta ulottaa myös tällaisen nuoren vanhempiin. Tämä kirjoittelu eiole niitä vastaan jotka todella tarvitsevat apua. En muista aikaisemmilta ajoilta olisi ollut näin paljon ns. peräkammarinpoikia jotka elävät kotona ”itsetäyttyvän” jääkaapin vieressä.

 

Tapsan Tarinat